Kokeilukulttuuria peräänkuulutetaan hallitusohjelmaa myöden ja siinä ollaan mielestäni oikella tiellä. Kyllä se kuuluisa kehityksen kehittyminen vaatii sen, että otetaan riskiä, astutaan aidan yli ja surffaillaan silloin tällöin vierailla vesillä. Sieltä ne uudet ideat ja innovaatiot tulevat.
Minulle tuli tänä aamuna tilaisuus kantaa korteni kokeilukulttuurin kekoon, kun edessä oli ns. tuplabuukkaus. Piti ehtiä samaan aikaan sekä junalle, että verkkopalaveriin. Ratkaisin ongelman niin, että liityin verkkopalaveriin kännykkäni avulla ja lähdin siirtymään ensin auton ratissa ja sitten kilometrin verran kävellen kohti rautatieasemaa.
Latasin Playkaupasta Webexin appsin, asensin sen ja kirjauduin sisään SAMKin HILL-tunnuksilla. Katjan hostaama verkkopalaveri löytyi helposti, ja liityin siihen mukaan.
Itse istunto meni vaihtelevalla menestyksellä, eli yhteyteni katkesi hetkeksi pari kertaa - tämä ongelma korjaantuu vielä tämän vuoden aikana, kun liittymämme vaihtuvat 4G:ksi; nykyinen 3G on vähän mopo pyörittämään videota liikkeellä ollessa. Yhteys palautui automaattisesti heti, kun laite sai tarpeeksi kaistaa yhteydelleen, eli siinä ei tarvinnut alkaa keskustan läpi kävellessä säätämään mitään asetuksia tms.
Suurimman aikaa kaikki toimi kuitenkin hienosti ja pystyin olemaan kokouksessa mukana siinä missä muutkin. Katselin esimerkiksi kuvaa kaiutinmallista, jota aiotaan testata - sain myös zoomattua sitä nipistysotteella, kun halusin katsoa tarkemmin miltä laite näyttää. Eli presenterin näkymän jako toistuu hienosti kännykälle. Lisäksi osallistuin keskusteluun aktiivisesti ja hieman myös häiriköin kokousta näyttämällä muille osallistujille näkymiä kävelymatkani varrelta, mm. uudesta kampuksesta :-) Äänen laatu oli erinomainen ja omaksi yllätyksekseni se oli kuulemma hyvä myös minun suunnaltani - olisiko tyttäreltä lainaamani earit olleet normaalia paremmat, ainakin ne olivat kalliit :-)
Kokemus oli kaikkiaan positiivinen ja herätti myönteisiä ajatuksia siitä, mitä kaikkea tämäkin mahdollistaa. Opiskelijat ovat hyvin liikkuvaisia ja on kaiketi hyvä, että halutessaan opetusta voi seurata tälläkin tavalla. Myös palavereihin tämä tuo mukavasti joustoa, kun lähin palaveripaikka on kaikkialla siellä missä kännykässä on kenttää. Pelkän äänen kuunteluun riittää nimittäin aika heikkokin yhteys, liikkuva kuva vaatiikin normaalin tasoisen mobiiliyhteyden.
Mitä seuraavaksi kokeilisin?
Digiterveisin,
Jari
perjantai 30. syyskuuta 2016
maanantai 12. syyskuuta 2016
Digimentoroinnilla tukea kehittymiseen
Digitaalinen
opettajuus. Tulevaisuuden työelämä. Digitaalinen kampus. HILL. BYOD.
Kosketusnäyttö. Virtuaaliset ympäristöt. Moodle. Office 365…. Listaa voisi
jatkaa loputtomiin, mutta nämä nyt sattuivat tulemaan ensimmäisenä mieleeni
miettiessäni juuri nyt niin ajankohtaista digikehittämistyötä.
Iso osa kehittämisestä kulkee sateenvarjon ”Digitaalinen opettajuus 2016-2017” alla. Kehittämisen kohteena olevia asioita on paljon ja vauhti kova. Huumorilla aiemmin heitetty ”Uusi kampus tulee – oletko valmis?” -slogan alkaa tuntua todellisuudelta, sillä ennen ensi syksyä monen asian todellakin pitää olla valmiina. Sateenvarjoa on vahvistettava, jotta päälaki pysyy kuivana. Olemmekin nimenneet SAMKiin yli 20 rohkeaa digimentoria, joiden tehtävänä on toimia uudenlaisen työskentelykulttuurin ja pedagogiikan lähettiläänä ja helposti tavoitettavana arjen digitaalisena apua.
Kysytäänpä digimentori Riitta Bluelta, miltä työkenttä näyttää? Onko sateenvarjolla käyttöä?
"- No joo, kyllä sateenvarjolla on käyttöä. Muuten sataa niskaan. Hallitus on antanut meille viime vuosina paljon keppiä, mutta porkkanaakin on saatu, ja tämä taitaa olla yksi niistä porkkanoista. Digiloikka on kirjattu hallitusohjelmaan, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki muutkin koulutustahot peruskouluista lähtien ovat remontissa mukana. Se, joka tässä kisassa korjaa sadon, tekee tärkeää työtä ja panostaa tulevaisuuden koulutusosaamiseen. SAMK on kiitettävästi ottanut haasteen vastaan ja tässä sitä nyt sitten ollaan käärimässä hihoja syyssateista huolimatta.
Meillä on SAMKissa hyvä lähtökohtatilanne. Oppimisympäristöjä on modernisoitu, Poriin on tulossa uusi kampus, ja käytössämme olevat työkalut ovat huippuluokkaa. Myös useimmat opiskelijat ovat luontaisesti kiinnostuneita digitaalisuudesta, joten kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Jatkossa meille tulevat opiskelijat ovat tottuneet digitaalisiin oppimisympäristöihin jo ala-asteelta alkaen. Emme voi sen vuoksi jäädä paikoillemme, vaan tähän asiaan pitää jokaisen ihan oikeasti vähän panostaa. Tästä junasta ei voi jäädä pois.
Toivoisin, että voisimme porukalla miettiä sitä, mistä lähdetään liikkeelle ja miten edetään. Katsotaan yhdessä, miten voimme toteuttaa digiloikkaa omassa työssämme. Osallistutaan tarjolla oleviin koulutuksiin, keskustellaan asioista ja jaetaan hyviä kokemuksia. Lähdetään liikkeelle pienin askelin ja lisätään vauhtia vähitellen. Meillä on valtavat mahdollisuudet tehdä tästä hyvä juttu."
Jonna Seppälä & Riitta Blue
Iso osa kehittämisestä kulkee sateenvarjon ”Digitaalinen opettajuus 2016-2017” alla. Kehittämisen kohteena olevia asioita on paljon ja vauhti kova. Huumorilla aiemmin heitetty ”Uusi kampus tulee – oletko valmis?” -slogan alkaa tuntua todellisuudelta, sillä ennen ensi syksyä monen asian todellakin pitää olla valmiina. Sateenvarjoa on vahvistettava, jotta päälaki pysyy kuivana. Olemmekin nimenneet SAMKiin yli 20 rohkeaa digimentoria, joiden tehtävänä on toimia uudenlaisen työskentelykulttuurin ja pedagogiikan lähettiläänä ja helposti tavoitettavana arjen digitaalisena apua.
Kysytäänpä digimentori Riitta Bluelta, miltä työkenttä näyttää? Onko sateenvarjolla käyttöä?
"- No joo, kyllä sateenvarjolla on käyttöä. Muuten sataa niskaan. Hallitus on antanut meille viime vuosina paljon keppiä, mutta porkkanaakin on saatu, ja tämä taitaa olla yksi niistä porkkanoista. Digiloikka on kirjattu hallitusohjelmaan, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki muutkin koulutustahot peruskouluista lähtien ovat remontissa mukana. Se, joka tässä kisassa korjaa sadon, tekee tärkeää työtä ja panostaa tulevaisuuden koulutusosaamiseen. SAMK on kiitettävästi ottanut haasteen vastaan ja tässä sitä nyt sitten ollaan käärimässä hihoja syyssateista huolimatta.
Meillä on SAMKissa hyvä lähtökohtatilanne. Oppimisympäristöjä on modernisoitu, Poriin on tulossa uusi kampus, ja käytössämme olevat työkalut ovat huippuluokkaa. Myös useimmat opiskelijat ovat luontaisesti kiinnostuneita digitaalisuudesta, joten kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Jatkossa meille tulevat opiskelijat ovat tottuneet digitaalisiin oppimisympäristöihin jo ala-asteelta alkaen. Emme voi sen vuoksi jäädä paikoillemme, vaan tähän asiaan pitää jokaisen ihan oikeasti vähän panostaa. Tästä junasta ei voi jäädä pois.
Toivoisin, että voisimme porukalla miettiä sitä, mistä lähdetään liikkeelle ja miten edetään. Katsotaan yhdessä, miten voimme toteuttaa digiloikkaa omassa työssämme. Osallistutaan tarjolla oleviin koulutuksiin, keskustellaan asioista ja jaetaan hyviä kokemuksia. Lähdetään liikkeelle pienin askelin ja lisätään vauhtia vähitellen. Meillä on valtavat mahdollisuudet tehdä tästä hyvä juttu."
Jonna Seppälä & Riitta Blue
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)