keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Sovelluksia

Erilaiset ohjelmistot ja järjestelmät - joita tässä kutsun yhteisnimellä sovellus - muodostavat tärkeän työkalupakin asiantuntijaorganisaatiolle. Sovellukset ovat olleet arkipäivää jo pitkään ja niissä ei sinällään ole mitään ihmeellistä: versioita ja päivityksiä tulee ja menee.

Miksi sitten kirjoitan niistä? Siksi, että meillä on SAMKissa käytössä ainakin 230 erilaista sovellusta. Määrä on todennäköisesti vielä suurempi, koska aivan kaikkia ei ole välttämättä tunnistettu. Tällainen määrä herättää väistämättä ajatuksen siitä, ovatko nuo kaikki tarpeellisia, vai voisiko määrää karsia.

Asiaan on alettu kiinnittää kasvavaa huomiota tiukentuvan talouden aikoina ja kyllä sieltä on alkanut löytyä selvästi päällekkäisiä ratkaisuja, eli että samaa asiaa hoidetaan monella eri sovelluksella. Tämä ilmiö juontaa juurensa SAMKin historiaan, eli että olemme rakentuneet nykymuotoon pienistä erillisistä yksiköistä lähtien, joilla kaikilla oli omat ICT-ratkaisunsa. Näitä historiallisia päällekkäisyyksiä on alettu vähitellen purkaa yhteistyössä käyttäjien kanssa. Vähitellen siksi, että kiinteästi toimintaan kuuluvaa palasta ei voi repäistä lennosta irti; tarvitaan suunnitelmallinen "exit".

Toinen mielenkiintoinen lähestymiskulma suureen sovellusten määrään on pedagoginen. Voisiko joissakin tapauksissa ajatella niin, että ei opetetakaan tietyn sovelluksen käyttöä kädestä pitäen, vaan annetaan opiskelijoille ongelma ratkaistavaksi ja ratkaisuun kuuluu etsiä omatoimisesti sovellus, jolla ratkaisu syntyy? Miettimisen arvoinen idea.

Digitalisaation näkökulmasta sovellusten käyttö on lähtökohtaisesti hyvä asia, koska työtä tehdään digitaalisesti. Organisaation kannalta olennaista on rakentaa sellainen sovellussalkku, että se on sekä toimiva, kustannustehokas, että joustava. Siinä haastetta tuleville vuosille.

Digiterveisin,

jari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti